Juuri kukaan ei kysy, voiko kristittyyn, hinduun,
buddhalaiseen tai ateistiin luottaa. Mutta voiko muslimiin luottaa, on yhä
yleisempi kysymys. Miksi islamin kannattajia epäillään? Katsotaanpa muutamien
esimerkkien valossa, mitä islamin keskeisimmät lähteet opettavat asiasta.
Islamin profeetta Muhammad opetti seuraajansa harhauttavan ja
tarkoituksellisen valehtelun, taqijjan, saloihin. Hän murhautti yhden Jathribin
(nykyisin Medinan kaupunki) juutalaisjohtajista, Ka'b ibn al-Ashrafin,
antamalla salamurhaajille luvan valehdella Muhammadin pyrkivän hänen kanssaan
sopuun. Muhammadiin kriittisesti suhtautunut Ka'b houkuteltiin iltapimeällä ystäväkseen
luulemansa muslimin avulla murhaajajoukon väijytykseen. Muhammad julisti
murhaajien pääsevän paratiisiin.
Tämän ensimmäisen salamurhan jälkeen Muhammad käytti valehtelua
ja harhauttamista useaan kertaan päästäkseen eroon vastustajistaan. Seurauksena
oli murhia ja joukkomurhia, joita islamin historiassa ylistetään yleensä verrattomina
suorituksina. Jäljittelyn kohteena oleva profeetta Muhammad oli siis taqijjan
mestari.
Mutta häntäkin parempi on tietysti kaikkivaltias Allah,
josta koraanin kohta 3:54 todistaa hyvin: ”Uskottomat punoivat juoniaan, ja
Allah punoi juoniaan. Allah punoo parhaat juonet”. Koraani käskee muissakin
yhteyksissä selvästi vääräuskoisten harhauttamiseen. Kaikkein selvin Koraanin luku
tässä asiassa on Imranin perheen suura, jonka kohdassa 3:28 Allah käskee:
”Älkööt uskovaiset ottako uskottomia uskovaisten sijaan ystäviksi tai
avustajiksi. Kuka näin tekee, on irtisanoutunut Allahista; paitsi jos teette
sen varovaisuudesta, jotta voisitte suojella itseänne heiltä”. Tämä Koraanin säe on lukemattomien
islamilaisten uskonoppineiden mukaan oikeuttanut ”hymyilemään uskottomille,
mutta samalla sisäisesti kiroamaan heidät”. Koraani samalla varoittaa siitä,
että jälkimmäisen asian unohtaminen johtaa helvettiin.
Islam on ainoa uskonto, joka on alusta alkaen kehittänyt
vääräuskoisille suunnatun valehtelun tai harhauttamisen suorastaan hyveeksi.
Siksi taqijja on sitä edelleen.
Kitman-käytännöllä tarkoitetaan islamilaisessa maailmassa
osatotuuden kertomista ja sen toisen osan kätkemistä kuulijalta. Hyvä esimerkki
tästä on väittää jihadin olevan ihmisen sisäistä hengellistä taistelua ja
jättämällä kertomatta, että asia vääräuskoisyhteydessä tarkoittaa konkreettista
pyhää sotaa. Yllättävää on se, että kitmania harrastavat useimmiten islamin
vasemmistolaiset ystävät länsimaissa. Monet islam-tutkijat syyllistyvät tähän.
Esimerkiksi professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamassa ”Koraanin
selitysteos” jätetään selittämättä lähes kaikki koraanin väkivaltaiset tai
muuten kiusalliset säkeet.
Kitmania ja taqijjaa (englanninkielessä taqiyya) näkyy
suomalaisessakin yhteiskunnassa yhä enemmän johtuen kasvaneesta
muslimivähemmistöstämme. Eniten näitä ilmiöitä koemme kuitenkin omista
tiedotusvälineistämme, joiden toimituskunnat valitettavasti eivät tunnista
ilmiöitä tai pahimmillaan harrastavat sitä itsekin poliittisesti korrektin
itsesensuurin varjolla.
Siksi kuuntelemme jatkuvasti hyväuskoisina ja taqijjan
uhreina tarinoita palestiinalaisten rauhantahdosta Israelin kanssa tai Turkin
pääministeri Erdoğanin vakuutteluja siitä, että muslimi ei voi olla terroristi,
vaan koko islamilainen terrori on islamofobiaan sairastuneen mielemme keksintöä. Kitmanin uhreiksi joudumme, kun uskomme helsinkiläisen
imaami Hajjarin juttuja islamista rauhanuskontona. Mutta länsimaisen
sananvapauden suojassa saa tietysti kertoa vaikka mitä satuja varsinkin, jos
uskonto niitä suorastaan vaatii.
Lukijan on syytä muistaa, että jokainen islamiin uskova ei
ole valehtelija. Olen tavannut lukemattomia rehellisiä (tapa)muslimeita matkoillani
muslimienemmistöisissä maissa. Myöskään tuntemani Suomen tataarit eivät
harrasta kitmania tai taqijjaa. Islam ei
salli taqijjaa muslimien kesken. Se on siis tarkoitettu vain vääräuskoisille ja
silloinkin oikeastaan vain islamin tai muslimiyhteisön tärkeiden etujen
ajamiseksi. Kitman puolestaan on sallittua islamin eduksi lähes aina – myös muslimiyhteisöjen
sisällä – joskaan jokainen muslimi ei sitä käytä.
Mutta, jos epäilet kykyjäsi selvitä muslimimaailmassa vääräuskoisen
usein kohtaamasta taqijjasta, palkkaa 1) länsimainen islam-asiantuntija, joka
tunnistaa asian, 2) palkkaa rehellinen muslimi (joita Suomessa on) tai 3) osta
muslimin rehellisyys rahalla. Ja aina voi kysyä, paljonko tässä on taqijjaa tai
kitmania mukana! Oikeauskoinen muslimi ei kysymyksestä suutu, joskin hän
suurella todennäköisyydellä kiistää niitä harrastavansa. Silloin tiedät
tavanneesi taqijjan mestarin, joka osaa sujuvasti käyttää kaksinkertaista
taqijjaa.
Kaikille niille, jotka haluavat muistuttaa, että
länsimaissakin valehdellaan ja harhautetaan: Näin valitettavasti on. Niin
tehdään muuten Kiinassakin. Muslimienemmistöisissä maissa länsimaita usein pidetään
epärehellisinä. Niitä usein syytetään kaksoisstandardeista, joista toisia
käytetään länsimaiden kesken ja toisia kanssakäymisessä islamilaisen maailman
kanssa. Nämä syytökset ovat minunkin havaintojeni mukaan joskus oikeutettuja,
mutta niiden perustaminen lännen uskonnollisiin opetuksiin eivät sitä ole –
päinvastoin.
Täällä vielä englanniksi paljon lisää taqijjasta. Enjoy!
Liekö kyse siitä, että sodassa oltaessa viholliselle saa valehdella. Näin kai länsimaillakin yleisesti ajatellaan. Islam syntyi ja Koraani kirjoitettiin sotaisena aikana. Ja sota jatkuu, kunnes koko maailma on islamin vallassa?
VastaaPoista.