tiistai 1. lokakuuta 2013

Johtajuudesta ja velasta

Vuoden 2006 maaliskuussa Yhdysvaltain senaatissa käytettiin seuraava puheenvuoro:
Yhdysvaltain velkakehitys

"Se tosiasia, että olemme tänään keskustelemassa Amerikan velkakaton nostamisesta, on merkki johdon epäonnistumisesta. Se on merkki siitä, että USA:n hallitus ei pysty maksamaan omia laskujaan. Se on merkki siitä, että olemme riippuvaisia vieraiden maiden jatkuvasta taloudellisesta avusta rahoittaaksemme hallituksemme holtittoman finanssipolitiikan. ...

Amerikan kasvava velka heikentää meitä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Johtajuus tarkoittaa, että vastuu on meidän. Sen sijaan Washington siirtää taakan huonoista tämän päivän valinnoista lastemme ja lastenlastemme hartioille. Amerikalla on velkaongelma ja epäonnistunut johto. Amerikkalaiset ansaitsevat parempaa."
Jaa, että kuka oli puhuja, ja ketä hän tarkoitti? Puheenvuoron kohteena oli tietysti presidentti George W. Bushin hallinto ja puhujana oli senaattori Barack Obama. Puheen aikana velkaa oli kertynyt noin 9 000 miljardia dollaria.

Lähes viiden vuoden Obama-nimisen presidentin hallinnon jälkeen senaatissa keskustellaan jälleen kerran velkakatosta yms. asioista. Tänään velkaa on lähes 17 000 miljardia dollaria, mikä jokaista amerikkalaista - vauvasta vaariin - kohti tekee 53 000 dollaria eli noin 40 000 euroa nykyisillä vaihtokursseilla. Obaman viisi vuotta kestänyt hallinto on velkaanuttanut Yhdysvaltoja enemmän kuin Bushin hallinnon kahdeksan vuotta. Obama on ensimmäinen presidentti sitten II Maailmansodan aikaisten Rooseveltin ja Trumanin, jonka hallinto on onnistunut nostamaan liittovaltion velan yli bruttokansantuotteen. Ja muistutan vielä, että Obama ei ole käynyt maailmansotaa. Nyt velkaa on noin 106 prosenttia BKT:sta. Mihin Obama johtamiskyvyillään vielä ehtiikään?

Valitettavasti Suomen hallituksella ei liene hyviä neuvoja amerikkalaisille, sillä suurinpiirtein samanlaista vauhtia suhteellisesti on Kataisen hallitus velkaannuttamassa maamme julkisyhteisöjä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Rajat eivät ole ikuisia

Valtiot eivät ole ikuisia, ja vielä vähemmän niiden rajat ovat olleet pysyviä. Alla olevassa videossa on neutraalisti esitetty, miten valtiot ja rajat ovat muuttuneet viimeisen tuhannen vuoden aikana.


Epäilen, että nykyisetkään rajat eivät ole pysyviä sen paremmin kuin valtiotkaan. Muutoksia tapahtuu, kun vahvemmat syövät heikommat. Varmin keino rajamuutoksille on jättää talous ja maanpuolustus hoitamatta. Terveisiä vain Kataiselle ja Urpilaiselle.

Mikko

torstai 5. syyskuuta 2013

Mitä Syyrian sodan osapuolta Obaman hallitus aikoo tukea?

En ole yhdysvaltalaisen toimittaja Glenn Beckin suuri ihailija. Itse asiassa useinmiten ärsyynnyn hänen juttujaan katsellessani. Nyt Beckillä kuitenkin on käsissään videopätkiä, jotka ovat katsomisen väärttejä useammassakin mielessä.

Yhdysvalloissa on käynnissä kova peli siltä osin, miten Syyrian sisällissotaan pitäisi suhtautua. Selvä enemmistö kansasta ei halua maan aloittavan uutta operaatiota Lähi-idässä, kun taas poliittinen eliitti molemmissa puolueissa näyttää katsovan rangaistusretken välttämättömäksi. Tämä Beckin video on tietysti osa tuota mielipiteiden muokkausta. Toisaalta tekeepä Obaman hallinto lopulta millaisen ratkaisun tahansa asiassa, se näyttää kärsivän melkoisen poliittisen tappion seurannaisvaikutuksineen.

Sodat ovat aina julmia, ja niissä tapahtuu asioita, joita ei ole helppoa kohdata. Lähi-idän ja laajemminkin islamilaisen vyöhykkeen sodat ovat olleet yksityiskohtien osalta poikkeuksellisen barbaarisia. Tämä johtuu pitkälti siitä kulttuuriperimästä, jonka päällä myös sodankäynnin tavat ovat muokkautuneet. Valitettavasti kotimainen mediamme ei ole osannut tai uskaltanut kertoa rehellisesti tätä puolta mm. Syyrian sodasta. Yhtään kauniimpaa ei sota ole ollut Tsetseniassa, Afganistanissa tai Irakissakaan.

En suosittele alla olevaa videota herkille lukijoille.


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Syyrian voittaja ja ristiriitaisia tunteita

Syyrian voittaja
Moni asia tässä Syyrian tilanteessa ei ole kohdallaan. Siksi en kirjoittele asiasta, jonka faktoista en ole varma. Esimerkiksi en ole varma siitä, kuka Syyriassa on käyttänyt kemiallisia aseita.

Mutta yhdestä asiasta varmistun päivittäin. Nuo asiat on helpointa esittää kuvina, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ensimmäinen kuva esittää tietysti Iranin ystävyyden menettänyttä presidentti Jimmy Carteria.
Muslim by heart or....



Toinen kuva esittää presidentti Obamaa, joka on menettänyt ainakin puolet arabimaista ja tainnut hukata Yhdysvaltain uskottavuuden jäljellä olevissa Lähi-idän liittolaisissa.

Lieneekö kukaan toinen Nobelin rauhanpalkinnon saaja pudottanut yhtä monta pommia kuin Obama? Lisään tähän heti, että Obama ei tietenkään ole syypää Nobeliinsa.

Kolmas kuva kertoo siitä, että Yhdysvaltain asevoimien sisällä on ristiriitaisia tunteita asioista, joista ylipäällikkö Obama tekee päätöksiä.

Kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Itse aiheutettu pakolaisongelma

Sattuipa silmiini vaikuttava graafi, joka on syytä jakaa myös täällä Suomessa. Tuota graafia pohtimalla voi ymmärtää, miksi yksi konflikti ei ole yhtään lähempänä loppumistaan kuin se oli alkuaikoinaan noin sata vuotta sitten.

Maailman eräät pakolaisväestöt viimeisen 75 vuoden aikana ja eräitä ennusteita (katkoviivalla)

Kuvasta nousee esiin se tosiasia, että konfliktit ovat aiheuttaneet tasaisesti pakolaisvirtoja. Toisaalta siitä selviää, että suurin osa pakolaisista on joko kyennyt palaamaan takaisin tai heidät on asutettu pysyvästi, jolloin pakolaisuus on päättynyt. Jopa huikeat Saksan ja Intian-Pakistanin pakolaismäärät asutettiin noin 10 vuodessa. Omasta historiastamme toki muistamme lähes puoli miljoonaa Karjalan evakkoa, jotka asutettiin niinikään alle 10 vuodessa. Heitä ei ole esitetty graafissa, kuten ei ole monia muitakaan pienempiä pakolaisryhmiä.

Toinen asia, joka kuvasta nousee esiin, on pakolaisuuden keskittyminen toisaalta islamilaiseen maailmaan ja toisaalta sosialismin historiaan. Et tuosta kuvasta löydä ainuttakaan pakolaisvirtaa, joka ei olisi kytköksissä jompaankumpaan.

Hämästyttävin asia kuitenkin on se, että muiden pakolaisvirtojen poikkeuksetta tyrehtyessä yksi pakolaisongelma on vain jatkanut kasvuaan. Palestiinalaispakolaisten määrän kasvulle ei näy loppua. Siihen on muutamia yksinkertaisia syitä:
  1. Palestiinalaisten pakolaisuus on periytyvää toisin kuin minkään muun pakolaisryhmän. Tosin jostain ihmeen syystä Suomessa perheenyhdistämisperusteella tuleva perheenjäsen perii vastaavasti pakolaisstatuksen sukulaiseltaan.
  2. Palestiinalaisten pakolaisuus perustuu islamilaisen imperialismin perimään, jolle länsimainen tai itämainen kulttuuri ei ole vieläkään uskaltanut arabimaiden öljyn vuoksi panna kunnon sulkua.
  3. Kohdasta kaksi johtuen mitään ei uskalleta tehdä vain palestiinan pakolaisista ja heidän perillisistään huolehtivalle UNRWA-järjestölle, josta on muodostunut miljardiluokan liiketoiminta sekä paikallisille että eurooppalaisille kehitysyhteistyöjärjestöille että vasemmistolaisille diplomaateille.
Jos UNRWAn periytymissääntöjä olisi noudatettu vaikkapa Suomessa ja Saksassa 1940-luvun puolivälistä alkaen, meillä olisi noin 1,2 miljoonaa karjalaispakolaista maassa, ja Saksassa pakolaisia olisi noin 35 miljoonaa.

Palestiinan pakolaiset voidaan melko nopeasti vapauttaa pakolaisuudestaan vaikkapa seuraavasti:
  1. Lakkautetaan UNRWA ja annetaan vastuu palestiinalaisista UNHCR:lle, joka on melko menestyksekkäästi hoitanut maailman muita pakolaisongelmia.
  2. Ilmoitetaan, että pysyvää pakolaisuutta tukevan Palestiinalaishallinnon saama suora tuki loppuu, jollei se lähde ratkaisemaan pakolaisongelmaa tai saa aikaan rauhaa Israelin kanssa.
  3. Pääosa palestiinalaispakolaisista asutetaan niihin maihin, joissa he nyt oleilevat.
Lopuksi vielä Suomen syyllisyydestä muutamia virkkeitä: Tänä vuonna Suomi tukee palestiinalaispakolaisten lisääntymistä ja pakolaisuuden pitkittymistä kuudella miljoonalla eurolla. Summahan ei ole kovin iso, mutta se on signaali väärään suuntaan. Se sisältää kuusi miljoonaa syytä korjata kurssia, jonka valinnasta voimme syyttää vain itseämme.

Ihan viimeiseksi palautan mieliin, minne Karjalan evakot asutettiin. Oheisesta kuvasta näet keltaisina alueina pääpiirteiset asutusalueet. Lapin sodan hävityksen kokenut Lappi jätettiin pääosin karjalaisten asuttamisvastuusta vapaaksi, joskin menetettyjen pohjoisten alueiden saamelaiset se otti vastaan. Suomen silloin vauraimmat seudut, ruotsinkieliset rannikkoalueet Uudellamaalla, Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla sekä Pohjanlahden rannikolla jätettiin vaille rasitusta. Niin vahva poliittinen vaikutus noilla alueilla oli silloin. Siksi suosittelen vierailua tässä linkissä.  



keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Tuomiojan suhteettomuus

Ylen uutiset osaa kertoa seuraavaa:
Malin taistelupaikkoja tammikuussa 2013
Malin lähes kuukauden kestäneissä taisteluissa on kuollut satoja islamistitaistelijoita, sanoo Ranskan puolustusministeri Jean-Yves Le Drian. Hän totesi tiistaina, että kapinallisia on kuollut ilmaiskujen lisäksi maayhteenotoissa Konnassa ja Gaossa.
BFMTV-kanavan tiistaina haastattelema Le Drian totesi Ranskan joukkojen aiheuttaneen kapinallisia huomattavaa vahinkoa ja surmanneen satoja taistelijoita, mutta kieltäytyi kertomasta tarkempia lukuja.
Ranskalaissotilaita on kaatunut vain yksi, heti operaation alussa 11. tammikuuta surmansa saanut helikopterilentäjä. Lisäksi pari-kolme sotilasta on haavoittunut lievästi, Le Drian sanoi.
Minulle ei ranskalaisten sotamenestys tullut yllätyksenä. Avoimessa maastossa ilmaylivoiman, ratkaisevasti paremman aseistuksen ja tehtävään valmistautuneiden joukkojen haltija on ylivoimainen.

Mutta yksi asia minua ihmetyttää, ja se liittyy Suomen ulkoministeriöön tai tarkemmin ulkoministeriin. Kun lähes yhtä ylivoimainen Israelin puolustusvoimat kuritti islamisteja 2006 Etelä-Libanonissa sekä 2008/2009 ja 2012 Gazassa, alkoi ulkoministeri Tuomioja vinkua päivittäin suhteettomasta voimankäytöstä. Miksi Tuomioja ei opeta ranskalaisille "oikeaa" voimankäyttöä? Tai miksi Tuomioja ei ole tuomitsemassa päivittäin Israelin kahnauksiin verrattuna suhteettomuudessa monikymmenkertaista voimankäyttöä, jota tapahtuu Syyriassa? Tuplastandardit vai älyllinen epärehellisyys? Vaiko nyt ei ole presidentin tukea tuomitsemiselle?

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Orastavasta energiavallankumouksesta


Minulta olivähällä päästä ohi harvinainen artikkeli. Kyse on energia- ja ilmastoasioihin perehtyneen toimittaja Martti Backmanin juttu Talouselämä-lehdessä otsikolla "Saudi-America muuttaa maailman". Seuraavassa on sisennettynä jutun alku. 
Maailmassa on tapahtunut kymmenessä vuodessa hiljainen energiavallankumous, jota voidaan verrata siihen, kun sata vuotta sitten teollinen maailma siirtyi hiilestä öljyn käyttäjäksi. Ihmiskunta kylpee nyt liuskekaasussa ja -öljyssä.
Käänne on järisyttävä niin energia- kuin geopoliittisestikin. Pohjois-Amerikkaan on syntymässä uusi öljyä pursuava ”Saudi-America”, Persianlahden öljy alkaa virrata Aasiaan, Venäjällä saattaa olla käsissään Musta-Pekka ja Eurooppa tekee energiaitsemurhaa. Vai voittaako järki lopulta vanhalla mantereella?
Meidäthän oli jo opetettu uskomaan, että fossiilinen energia on loppumassa maailmassa. Öljyntuotannon kerrottiin saavuttaneen lakipisteensä Peak-oilin, ja esiintymien ehtyessä näköpiirissä piti olla vain niukkenevaa ja kallistuvaa öljyä.
Mutta ihmisen nerokkuus yllätti jälleen kerran pessimistit ja ympäristöliikkeen. Insinöörit keksivät uuden teknologian, jolla öljy ja kaasu puristetaan ulos kivestä, josta sitä ei ennen saatu irtoamaan......

Juttu vain paranee loppua kohden. Lue loput Taloussanomien alkuperäisestä artikkelista. Hatunnostot Backmanille hienosti tiivistetystä kerronnasta ja Talouselämä-lehdelle rohkeudesta nostaa tosiasioita esiin. Kummallista, että valtaosa suomalaisesta mediasta on vaiennut aiheesta kokonaan?
Tässä blogissa on käsitelty aiemmin maailman hiilipohjaisia energiavarantoja mm. kirjoituksessa Metaani murtamassa öljyhuippua ja energia-asioissa sekavaa EU:ta.

Ps. Toimittaja Martti Backmanin mainion MOT-raportin, Ilmastokatastrofi peruutettu, voit katsoa Youtubesta seuraavina osina: osa1, osa2 ja osa3.